
Olen edelleen kyllä miettinyt, virkatako peittosen ympärille vielä eri väreillä muutaman kerroksen reunaksi. Tarjolla lankakokoelmissani olisi näet vielä ainakin oranssia, vihreää, ja luonnonvalkoista samaa lankaa. Peitto ei ole kovin suuri, mikä puoltaisi työn jatkamista. Toisaalta peitto on ehkä juuri sopivan kirjava sellaisena kuin se nyt on. Siinä on myös mielestäni jotain tarkoituksellisen räikeää ja mautonta - sai kerrankin yhdistellä vapaasti mitä mahdottomimpia värejä keskenään, ja jotenkin se tuntui vain kuuluvan asiaan! Toisaalta, rakastan värikkyyttä, ja tässä peitossa se todella toteutuu. Isän äidillä oli aikoinaan tällä tekniikalla tehty peitto, ja ehkä siksi tämä perinteinen malli tuntuukin niin kotoisalta.
Taustalla näkyy pari muutakin käsityötä, ja pöydällä tietysti uudet langat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti