Olen todella koukussa (sic) virkkaukseen. Virkkasinkin pari viikkoa sitten niin innokkaasti, että sain selkäni kramppiin, jota kesti yli viikon ja minkä takia en vieläkään voi tehdä käsitöitä hetkeen (kokeilin eilen, ei onnistu!). Osasyynä oli tietenkin leipätyöni tietokoneen ääressä, joka rasittaa suurinpiirtein samoja lihaksia.Virkkaaminen on jotenkin ihanan rauhoittavaa. Tehdään yhtä ja samaa silmukkaa käytännössä, olenkin aina kuvannut sitä ihmettelijöille mukavan meditatiiviseksi touhuksi. En mielestäni ole myöskään kovin hyvä virkkaamaan, enkä etenkään nopea, ja jotenkin juuri siksi virkkaus tuntuu niin mukavalta - ei suorituspaineita. Eihän kaikessa tarvitse olla hyvä!
Niin tai näin, erilaisia pitsiliinoja on kertynyt pöydille ja komeroihin melko monta vuosien varrella. Usein annan pikkuliinoja myös lahjoiksi sellaisille ihmisille, joiden kuvittelen niistä ilahtuvan. Kuvassa muutama vuosi sitten virkattu soikea liina DMC 40 -langasta. Ohje on "Virkkaus"-nimisestä DMC:n, ranskalaisen lankavalmistajan lehdestä. Lehti ei tietääkseni enää ilmesty suomeksi. Hmm, olisiko tässä lisämotivaation paikka opiskella enemmän ranskankieltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti