Pari virkattua toppia

Olen nyt sitten innostunut virkkaamaan myös pikkupuseroita kesää varten. En ole piiiiitkään aikaan tehnyt vaatteita itse, vain liinoja ynnä muuta sellaista - ei mitään päällepantavaa...niin no pipoja lukuunottamatta.

Tämä siksi että noin 10 vuotta sitten neuloin aivan liikaa puseroita, joista suurin osa enemmän tai vähemmän "vääränlaisia". Niinpä sain täysin kyllikseni ja lopetin kokonaan, jäljellä olevat langat jaoin ystäville. Löysin nyt kuitenkin norjalaisen Garnstudion ilmaiset ohjesivut, ja nämä "Drops Design" -ohjeet ovat olleet tosi mieluisia. Työt myös valmistuvat todella nopeasti - ruskean pikkutopin tekemiseen meni kaksi iltaa, raidalliseen kolme.

Ruskean topin lankana on puuvillalanka Safran, josta oli tosi miellyttävää virkata - lanka ei hajonnut säikeisiin, niin kuin joskus käy. Hapsuihin kiinnitetyt ruskeat puuhelmet löysin Ursulan neuvomana Askarellista. Vaarallisen hyvät valikoimat siellä! :)

Raidallinen toppi on tehty Paris -langasta, joka on ihana paksu merseroimaton puuvillalanka - juuri tällainen lanka on aina ollut yksi suosikeistani. Sitä ei ole ihan niin hyvä virkata, koska lanka on melko löyhäkierteistä ja tahtoo välillä hajota säikeiksi, mutta ei tuo suurta ongelmaa tuottanut. Lisäsin toppiin eteen pikku rusetin, kun tuntui että toppi jää muuten hiukan liian avonaiseksi.


Minulla on Garnstudion langat ostettuna jo neljään muuhun nopeatekoiseen kesäneuleeseen, joten perästä kuuluu :)

Kukkapyyheliinat

Hyödynsin jälleen Melinda Cossin ohjeita suunnitellessani kukkakuvioiset nauhakoristeet kahteen käsipyyhkeeseen. Koristeet ovat hyvin samantyyliset, kuitenkin hieman erilaiset.

Kukkakoristeet ovat selvästikin kaikkein mieluisimpia koristeaiheitani. Myös pieniä söpöjä eläinkuvia tulee silloin tällöin tehtyä. Siskoni lapsista kahdelle kirjoin aikanaan myös nimitaulut (jotka tosin valmistuivat vasta heidän täytettyä noin kaksi vuotta) joissa taitaa olla molempia. Kolmannen taulu on vasta suunnitteluasteella, vaikka Ilona on jo 4, ja täyttää peräti 5 tänä kesänä!

Onneksi Ilona itse ei kyseistä taulua kaipaa, lähinnä niistä iloitsee siskoni, joka pitää niitä viehättävinä muistoina. Ja ovathan ne nostalgisia menneen maailman esineitä, joita ennen tehtiin aina lapsen syntyessä, mutta nykyään enää aniharvoin. Onneksi sain kuulla, että kummityttöni Hanna-Riikka on innostunut ainakin tällä hetkellä ristipistotöiden tekemisestä!

Ristipistotöitä

Tässä muutama ristipistotyö, jotka odottavat kehystystä ja muuta viimeistelyä.

Alimmainen työ on aakkostaulu, jonka ohjeen on laatinut Melinda Coss, jolta minulla on pari ohjekirjaa. Työ on todella suuritöinen, sillä kuviot on kirjailtu yhdellä säikeellä suurennuslasin avulla. Tämä työ ei totta puhuen ole vieläkään aivan valmis - aakkosten ympärille tulee vielä perhosia - mutta se täydensi hyvin kuvaa niin otin sen kuitenkin mukaan. Tämä on ensimmäinen ristipistotyö mitä olen koskaan aloittanut, osasinpa sitten aloittaa suuritöisimmästä :) Mutta kaunis huoneentaulu siitä lopulta tulee!


Keskimmäisen työn takana on sama suunnittelija. Siitä tulee peilli tai valokuvakehys: keskustaan leikataan ovaali aukko, johon peili tai kuva sijoittuu, ja tyylitellyt salkoruusut koristavat sitä molemmin puolin. Työ on kirjottu kahdella säikeellä DMC-kirjailulangoista, kuten muutkin työt, jonkin verran minulla tosin saattaa olla seassa myös Anchor-lankoja.

Kolmannesta työstä tulee pieni pyöreä pitsillä reunustettu tyyny vuoteeseen. Jälleen kahdellä säikeellä, samalle kankaalle kuin aakkostaulu mutta usemman langan yli, eli suuremmin pistoin. Alkuperäisessä ohjeessa tyynyyn on laitettu tuoksuyrttejä sisään, saa nähdä toteutanko tuon loppuun asti, ajatus ei jotenkin välttämättä houkuttele! Ohjeen alkuperää en kuollaksenikaan muista.

Käsityömatkoja

Taas mennään kyllä ns. aiheen vierestä, mutta tätä oli vain kertakaikkiaan pakko päästä kommentoimaan.

Huomasin neuletaiteilija Jean Mossin sivuilta, että hän järjestää neulematkoja.

Olenko toivoton wanhapiga, kun haluaisin heti mennä moiselle mukaan? Minua pidättelee vain hulppea hinta (£1960 + matka Englantiin) osallistumasta tämänhetkiselle Yorkin alueen 10 päivän kiertueelle. Olin 19-vuotiaana silloisen poikaystäväni kanssa pari viikkoa Etelä-Englannissa Yorkshiren ja Devonin alueilla ja siellä oli todella kaunista, joten matka olisi sikälikin varmasti antoisa.

Vastaukset kaikkiin kysymyksiin

Löysin tämän hyvän ohjekirjasen kaiken maailman selvittämättömiä neulonta-ongelmatilanteita ajatellen, jälleen Hobboksista.

Kielikysymys tuottaa neuloessa joskus ongelmia. Monesti neulon ulkomaisista ohjeista, ja olen aivan pulassa sanaston kanssa. Saattaisin oikeasti osata tehdä mitä sanotaan (olenhan neulonut noin 30+ neuletta eri tekniikoilla), mutta en vain tiedä sitä, kun en tajua ohjeesta mitään, se kun on englanniksi!

Toivon että tämä kirja osaltaan korjaa tilanteen, ja olennaista on, että kirja on siis nimenomaan englanninkielinen. Kirja on kätevän pieni, noin 12 x 15 cm, joten tätä voisi kuljettaa vaikka mukana. Virkkauksesta oli myös vastaava kirja, mutta sitä en kokenut tarvitsevani. Kyseisessä kirjakaupassa kyllä hämmennyin siitä, miten monia käsityön lajeja onkaan olemassa. Minua kiehtoo tällä hetkellä erityisesti helmien neulominen neuleiden sekaan.

Sinänsä olen nimenomaan hämmentynyt tilanteesta, en ajatellut neuloa vielä vuosikymmeneen, kun tuli jossain vaiheessa neulottua aivan liikaa. Mutta jotenkin asia on taas vain päässyt nousemaan ajankohtaiseksi "huomaamatta"...

Perhosmekko aiheuttaa päänvaivaa

Tänne pitäisi siis tietenkin laittaa vain valmiita töitä, mutta nyt ketuttaa sen verran että on pakko avautua keskeneräisestä työstä....

Ostin ehkä 3 vkoa sitten ihanan kirjan Hobboksista Helsingin Korkeavuorenkadulta nimeltä "Beads, buttons, and lace". Siinä on montamonta hyvää ohjetta muunmuuassa "perhosmekko", johon ostin jo langatkin, Rowan Kidsilk Haze mohairsilkkilankaa, sävyinä Grace ja Pearl. Muttamutta.

Esim. sopivan kokoisten (3 mm) ja väristen (hennon vaaleanpunainen) lasihelmien löytäminen on osoittautunut suurinpiirtein MI -osastoksi (mission impossible). Lisäksi kirjan ohjeessa oli neuleavaimen kohdalla painovirhe, eli se puuttui. Osasin kyllä keksiä itse mitä silmukoita kuuluu mihinkin, mutta silti...

Pitääkö tässä lähteä Englantiin tämän takia. Ziizöz!

Ko. kirjassa on onneksi monta muutakin hyvää ohjetta, mutta jotenkin tämä projekti olisi se mitä juuri nyt haluaisi tehdä.

Enkelitaulu

Nyt on tullut esiteltyä niin monta virkkuutyötä, että päätin että on aika näyttää vaihteeksi jotainihanmuuta. Tässä siis ristipistotyö, joita tein ennen myös aika paljon.

Tämä enkelitaulu oli alunperin tarkoitus antaa joululahjaksi äidilleni, joka rakasti kaikenlaisia enkelikuvia ja -hahmoja. Aloitin työn kuitenkin aivan liian lähellä joulua, kun en tajunnut, kuinka isotöinen se lopultakin oli. Vaikka raadoin ns. "sormet verillä", en saanut työtä millään valmiiksi jouluun mennessä, vaan paljon paljon myöhemmin! (Minulla on taipumusta ylioptimistisuuteen aikataulujen suhteen. Yleensä arvioimani aika pitää kertoa suunnilleen neljällä, niin ollaan lähempänä totuutta.) Niinpä se päätyi omalle seinälleni. Eipä siinä, minäkin pidän kyllä enkelinkuvista. Äiti opetti aikoinaan myös kauniin pienen enkelilorun iltarukouksena, jota onkin tullut aina toisteltua nukkumaanmennessä tähän päivään asti. Kun olimme siskoni kanssa pieniä, luimme sen yhteen ääneen äidin kanssa, ja niin oli hyvät yöunet taattu! Siskoni on opettanut saman omille lapsilleen sittemmin, perinne tämäkin!


Työ on ollut pitkään makuuhuoneeni seinällä, mutta tänään kun otin sen alas kuvausta varten, päätinkin siirtää sen olohuoneen ikkunasyvennykseen - vaihtelun vuoksi. Kuvassa se nojaa vielä ripustamattomana, mutta pian se roikkuu jo kuvassa näkyvien korien yläpuolella.

Ohessa vielä yksityiskohta työstä.

Pitsiä, pitsiä, pitsiä

...ja tässä jälleen kerran pitsiä, tällä kertaa peräti kolmen kappaleen verran - alimmaisena näkyvä valkoinen pitsiliina ei nimittäin ole minun tekemäni vaan se on ostettu kirpputorilta. Samoin on muuten pellavanvärinen lanka löytö kirppikseltä. Värillisiä DMC-lankoja ei enää mistään tahdo löytää, ei edes Menitasta! Olenkin miettinyt, että varmasti jossain päin Helsinkiä on oltava jokin Hullujen Virkkaajien Oma Liike, mistä niitäkin löytyy - se kauppa on vain etsittävä (tai sitten muutettava esim. Saksaan, missä vielä riittää markkinoita näillekin, kotiäitejä ja virkkaavia mummeleita. Tai Ranskaan!)

Pinkinsävyiset työt on virkattu vuosia sitten, mutta pellavansävyinen työ on tehty tänä talvena, muutama viikko sitten. Kaikissa on lankana erivahvuinen DMC-lanka: pellava on DMC 40, tummempi pinkki DMC 20 ja vaaleampi pinkki DMC 30 -lankaa. Kyse on siis langanvahvuudesta: mitä suurempi numero, sen ohuempi lanka.

Pinkki ruusukuvioinen nauha on tarkoitettu pyyhkeen tai tyynyliinan reunaan. Kumpaan se päätyy, ei ole vielä selvillä. Tummemman pinkin välinen kappale on malliltaan neliö ja tulee samanvärisen silkkityynyn päälle koristeeksi (kera tupsujen ynnä muun tilpehöörin) - jahka saan sen aikaiseksi. Pellavanvärinen työ on myös tyynynpäällys, mutta kaksipuolinen, ja sen on tarkoitus sulkea sisäänsä pyöreä pikku silkkityyny. Esittelen nämä sitten aikanaan lopullisissa muodoissaan ja konteksteissaan vielä erikseen.

Torkkupeitto löytää käyttöä

No niin, luulenpa että jo aiemmin esitelty torkkupeitto saa luvan olla todellakin lopullisesti valmis, sillä se näkyy olevan ahkerassa käytössä ainakin tämän kuvan perusteella :)


Toisin sanoen, Ingel rakastaa paitsi käsityölankojani, usein myös niistä väkerrettyjä aikaansaannoksiani. Ja hyvä niin, käyttöön ne on tarkoitettukin!

Soikea liina

Vielä yksi virkattu liina löytyy isoäidin vanhan lipaston päältä.

Lankana jälleen valkoista DMC Herminaa. Tämäkin yksinkertainen malli oli mukava virkata yhtenä kappaleena, ja se oli tarkoitettu juuri tähän paikkaan. Siinä se on viihtynytkin sitten..no, toistaiseksi.

Kuten kuvasta näkyy, minun kotoani ei juuri tyhjää laskutilaa tavaroille tahdo löytyä - pitäähän kaikki kivat pikkutavarat saada kauniisti esille. Pölyjen pyyhkiminen on kylläkin tuskallisen operaatio siitä johtuen. Onko tämä taas tyypillinen tilanne à la Beauty knows no pain?

Sipulipussit

Nämä kaksi sipulipussia, vaaleansininen ja keltainen, seurustelevat keskenään keittiön seinällä.

Kätevä tapa säilyttää ilmavasti sipulia, joka silloin säilyy pidempään kuin vaikkapa jääkaapin uumenissa! Pusseja tarvitaan tietysti kaksi, koska yksi olisi......no, tylsä!

Jälleen lankoina virkkauskorin pohjalta löytyneitä keriä, joiden alkuperä on etäinen. Keltainen lanka on lapsuudenkodista saakka perujaan, vaaleansinisen taas olen ostanut muistaakseni Leppävaarassa aikoinaan sijainneesta Maxi-nimisestä supermarketista. Asuin tuolloin Kilossa - alue jonka vanhasta osuudesta ihanine omakotitaloineen todella pidän! Ennen vanhaan juna-aseman tienoo oli pelkkää peltoa, ja sinne oli aina mukava saapua kaupungin hälyistä. Nyt se on vain samanlainen lähiö kuin lähes kaikki muutkin juna-asemat.

Sipulipussien ohjeiden lähteen olen aikaa sitten unohtanut, mutta kuten kuvasta näkyy, mallit ovat varsin simppeleitä ja sujuvat kyllä ilman ohjeitakin. Sinisen pussin suu pysyy kiinni vanhasta duffelista peräisin olevalla napilla, joka sopii mielestäni oikein hyvin myös tähän tarkoitukseen!

Saippuapussi

Koziolin turkoosi pupukoukku on saanut parikseen samansävyisen virkatun saippuapussin ja sijaitsee luonnollisestikin kylpyhuoneen puolella. Lanka on ikiwanhaa, ostettu joskus kun asuin vielä vanhempieni luona, eikä minulla ole aavistustakaan sen valmistajasta. Materiaali toki on 100% puuvillaa.


Tällaisia pussukoita tulee joskus tehtyä myös pikkulahjoiksi, esimerkiksi siskolleni olen tehnyt kukkakoristeisen vastaavan pussukan, koska arvasin että hän pitäisi siitä, kun itsekin tekee käsitöitä mitä nyt kolmen lapsen työssäkäyvä äiti ylipäätään ehtii!

Pikkuliina

Tämä pikkuliina on myös Virkkaus-lehdestä ja tehty DMC 40-langasta. Malli oli mielestäni todella kaunis, joten se oli kertakaikkiaan pakko toteuttaa.

Tällainen pyörövirkkaus on minusta se leppoisin laji, kun ei tarvitse jälkeenpäin yhdistellä paloja toisiinsa ja päätellä lukuisia langanpäitä kuten palavirkkauksessa. Reunakuvio tekee mallista mielestäni siron, samoin tietysti varsin ohut lanka. Koukku on tällä langalla 0,75-1,00 kokoa, ja usein ohut lanka tahtoo hiertää vasemman käden sormet verille - etenkin jos virkkaa tuntikausia, kuten minulla pahimman innostuksen aikaan tv:n ääressä on tapana tehdä. Myös juna- ja automatkat ovat erinomaista virkkausaikaa. Hmm, ehkäpä seuraavalle lentomatkalle voisi ottaa mukaan käsityön!

Liina lepäilee lipaston kulmalla, taustalla näkyy myös muun muassa suloisen kummityttöni kuva. Kuvanottoa varten liina on paljastettu tavaroiden alta, yleensä siitä näkyy suurinpiirtein kulman verran.

Pyöreän pöydän liina

Tulin ostaneeksi pienen pyöreän pöydän, joka selvästi kaipasi liinaa päälleen (kuten jokaikinen muukin taso tässä taloudessa).

Virkkaus-lehti takasi jälleen useitakin mallivaihtoehtoja, joista päätin toteuttaa kuvassa näkyvän, melko paksusta, valkoisesta DMC Hermina-langasta tehdyn helppotekoisen työn. Se valmistui aikoinaan Joulun aikaan, kun olin vierailemassa vanhempieni kotona joulunvietossa.

Liina on sittemmin ollut paikoillaan. Toinen, sen paikkaa uhkaava, ohuemmasta DMC Maeva -langasta oleva ecrun värinen liina on ollut työn alla jo useita vuosia, ehkäpä jonakin päivänä.....

Vauvan peitto ja lintutyynyt

Aloin virkata siskoni ensimmäisen vauvan tehdessä tuloaan pientä koristeellista vauvanpeittoa valkoisesta Nokian Kotiväki -virkkauslangan merseroimattomasta versiosta. Ohje löytyi muistaakseni Novita-lehdestä. Tämä tapahtui vuonna 1994.

Peitto valmistui noin 6 vuotta myöhemmin, ja siitä tulikin sohvankoriste. Kummityttökin ehti jo koulun penkille sillä välin.

Vaikka peiton koko on vain noin 1 m x 1,2 m, siinä oli odotettua kovempi työ. Ruutujen sydämet on tehty isotöisin "nypyin", eikä koko työssä muutenkaan juuri reikiä ole - mikä tarkoittaa sitäkin suurempaa urakkaa. Lisäksi palavirkkaukseen kyllästyy yleensä vääjäämättä, toistoa kun siinä riittää - jolloin työ jää kesken.

Sohvalla näkyy myös vaaleanruskeansävyiset Bakerin lintukuvioisesta kankaasta ommellut sohvatyynyt, joihin olen ollut varsin tyytyväinen vuosien mittaan. Sohvan päällä näkyviin kukkatyynyihin olen ommellut vain sisustyynyt, kun tarpeeksi pieniä untuvatyynyjä ei tuntunut olevan missään saatavilla!

Patenttipipo

Tässä kuvassa näkyvä pipo syntyi itse asiassa myttyyn menneen villapaitasuunnitelman tuloksena. Tarkoitus oli tehdä Novita Top Wool -langasta patenttineuleena villapaita, mutta jotenkin siitä ei vain tullut mitään. Niinpä taitoin takakappaleen alun kahtia, ompelin saumat kiinni ja lisäsin kulmiin tupsut. Ja vot, oiva pipo oli valmis!

Pipoa tuli käytettyä aiemmin paljonkin, mutta pesun jälkeen se menetti kimmoisuuttaan ja on sittemmin joutunut väistymään laatikon pohjalle.

Olalla matkustaa Ingel-kissa, olemme tässä Lahdessa muistaakseni vuonna 2005 ohikulkumatkalla poikkeamassa äidin haudalle. Oli jotenkin pakkomielle mennä sinne joskus myös Ingelin kanssa, ja kun olimme käymässä mökillä Taavetissa ja Ingel oli mukana, siihen avautui kerrankin mahdollisuus. En tosin tiedä kuinka paljon Ingel tätä reissua sinänsä arvosti, se kun vihaa matkustamista.... :)

Pikku kukkaliina

Tässä kuvassa on ensimmäinen - ja toistaiseksi myös ainoa - laakapistotyö minkä olen koskaan tehnyt. Mallina on tyylitelty vanamo, Linnea borealis, kukka joka on saanut nimensä kukkien luokittelijan Carl von Linnén mukaan. Malli ja kirjontapaketti on Suomen käsityön ystävien tuotantoa ja hankittu Hvitträskistä, missä joskus aikoinaan olin oppaana.

Kirjontatyö valmistui kohtuullisen nopeasti ja on mielestäni hillityn kaunis, tässä kohtaa minäkin pidän "jugendista", vaikka muuten en välttämättä. Alla vielä kuva liinasta "kontekstissaan", eli pidän sitäkin toisella yöpöydälläni - kuten myös aiemmin esiteltyä lasinsuojusta. Lampun alta pilkottaa tarkasti katsoen myös vielä yksi virkattu pikkuliina - niitä nimittäin riittää !

Lasinsuojus

Minulla on kissa, Ingel, ja siitä seuraa monenlaista hupia ja "murhetta" (tällä hetkellä Ingel, seuraeläin kun on, makailee tietokoneen vieressä skannerin päällä ja nauttii työpöytälampun hehkusta). Yöpöydälläni on yleensä lasi vettä jos yöllä sattuu jano yllättämään. Yhtenä päivänä kuitenkin seurasin sivusta, kun Ingel varsin tottuneen oloisesti käveli yöpöydän viereen ja kurottautui sirosti sammuttamaan janoaan samaisesta lasista. Jaiks!



Oli tehtävä jotain. Alkuun pidin lasin päällä käyttämätöntä nenäliinaa, mutta ne tahtoivat aina pudota ilmavirran mukana pois ohikulkiessa. Onneksi sitten muistin, että minulla oli peräti ohje kannunsuojukseksi kesäterasseja, mehukannuja ja niihin lennähteleviä kärpäsiä varten suunniteltu eräässä virkkausohjekirjasessa (Jasmin Suter: Easy to Crochet). Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen. Valitsin virkkauslankavalikoimasta valkoisen Novita -virkkauslangan ja painoiksi valkoisia helmiä, kolmea eri kokoa - otettu talteen kirppikseltä ostetusta vanhasta neuleesta. Päälle lisäsin vielä "nupiksi" yhden ison helmen omana oivalluksena. Lopputulos on onnistunut, ja kappale muotoutui heti oikeaan muotoon hetken lasin päällä levättyään.

Torkkupeitto

Tämä erivärisistä villalangoista virkattu torkkupeitto oli aika pitkäaikainen työ. Langat on ostettu aikoinaan Novitan tehtaanmyymälästä "sikana säkissä", eli ostin pussillisen lankaa tarjouskorista. Lisäksi hankin myöhemmin vaaleanharmaata "Top Wool" -lankaa reunuksiin. Se loppui kesken, eikä tätä perusväriä jostain syystä enää siinä vaiheessa kaupasta saanut. Niinpä keksin ommella ruudut toisiinsa ompelukoneella kiinni siksak-ompeleella, ihan oiva ja erittäin nopea ratkaisu!

Olen edelleen kyllä miettinyt, virkatako peittosen ympärille vielä eri väreillä muutaman kerroksen reunaksi. Tarjolla lankakokoelmissani olisi näet vielä ainakin oranssia, vihreää, ja luonnonvalkoista samaa lankaa. Peitto ei ole kovin suuri, mikä puoltaisi työn jatkamista. Toisaalta peitto on ehkä juuri sopivan kirjava sellaisena kuin se nyt on. Siinä on myös mielestäni jotain tarkoituksellisen räikeää ja mautonta - sai kerrankin yhdistellä vapaasti mitä mahdottomimpia värejä keskenään, ja jotenkin se tuntui vain kuuluvan asiaan! Toisaalta, rakastan värikkyyttä, ja tässä peitossa se todella toteutuu. Isän äidillä oli aikoinaan tällä tekniikalla tehty peitto, ja ehkä siksi tämä perinteinen malli tuntuukin niin kotoisalta.

Taustalla näkyy pari muutakin käsityötä, ja pöydällä tietysti uudet langat!

Pitsiliina

Olen todella koukussa (sic) virkkaukseen. Virkkasinkin pari viikkoa sitten niin innokkaasti, että sain selkäni kramppiin, jota kesti yli viikon ja minkä takia en vieläkään voi tehdä käsitöitä hetkeen (kokeilin eilen, ei onnistu!). Osasyynä oli tietenkin leipätyöni tietokoneen ääressä, joka rasittaa suurinpiirtein samoja lihaksia.

Virkkaaminen on jotenkin ihanan rauhoittavaa. Tehdään yhtä ja samaa silmukkaa käytännössä, olenkin aina kuvannut sitä ihmettelijöille mukavan meditatiiviseksi touhuksi. En mielestäni ole myöskään kovin hyvä virkkaamaan, enkä etenkään nopea, ja jotenkin juuri siksi virkkaus tuntuu niin mukavalta - ei suorituspaineita. Eihän kaikessa tarvitse olla hyvä!

Niin tai näin, erilaisia pitsiliinoja on kertynyt pöydille ja komeroihin melko monta vuosien varrella. Usein annan pikkuliinoja myös lahjoiksi sellaisille ihmisille, joiden kuvittelen niistä ilahtuvan. Kuvassa muutama vuosi sitten virkattu soikea liina DMC 40 -langasta. Ohje on "Virkkaus"-nimisestä DMC:n, ranskalaisen lankavalmistajan lehdestä. Lehti ei tietääkseni enää ilmesty suomeksi. Hmm, olisiko tässä lisämotivaation paikka opiskella enemmän ranskankieltä?

Kukkapipo

No niin, aloitetaanpas tämä käsityöblogi koristeellisesti, eli viime vuoden kukkapipollani. Kuva on webkamera laatua, mutta pipo sitäkin hienompi.

Ohje pipoon löytyi - yllätys, yllätys - netistä. Lankana minulle tyypillinen vaaleanpunainen, kaunis "vanha roosa" -sävy Novitan paksusta langasta "Candy". Lanka on 70% akryylia, 30% villaa, mutta reikävirkattu pipo on kuitenkin yllättävänkin lämmin. Tosin kovalla tuulella piposta tuulee läpi! Kukka on irroitettava ja sen sekä pipon reunat on koristeltu samansävyisellä lurex-metallilangalla. Pipon valmistamiseen meni vain noin kaksi tuntia, koska lanka on niin paksua (no 10 koukku).

Lankaa olisi vielä lapasiin, joita en ole kuitenkaan toistaiseksi saanut aikaiseksi. Ehkäpä nyt, kun menin hukkaamaan nahkarukkasistani toisen muutama viikko sitten. Tosin näillä plussakeleillä lapasten teko ei ole ihan ensimmäisenä mielessä. Lapasiin on tarkoitus tehdä myös kukkakoristelut, tietenkin!